Tutka -alueen laskin

Tutka on järjestelmä, joka käyttää sähkömagneettisia aaltoja sekä liikkuvien että kiinteiden esineiden, kuten ilma -alusten, alusten, moottoriajoneuvojen, säämuodostelmien ja maaston, alueen, korkeuden, suunnan tai nopeuden tunnistamiseen.Termi tutka keksittiin vuonna 1941 lyhenteenä radion havaitsemiseksi ja etäisyydelle.

Ensimmäinen, joka käytti radioaaltoja etäisten metallisten esineiden läsnäolon havaitsemiseksi, oli Christian Hülsmeyer, joka osoitti vuonna 1904 mahdollisuuden havaita lähetyksen läsnäolo julkaisussa.Tiheä sumu, mutta ei sen etäisyys.

Vuonna 1934 Émile Girardeau, joka työskenteli ensimmäisten ranskalaisten tutkajärjestelmien kanssa, totesi, että hän rakentaa tutkajärjestelmiä, jotka on suunniteltu Tesla

-tutkijärjestelmään, joka emittoi radioaaltoja, jotka emittoivat radioaaltoja, jotka emittoivat radioaaltojajotka heijastavat kohteen ja havaitsee vastaanotin, tyypillisesti samassa paikassa kuin lähetin.Vaikka palautettu radiosignaali on yleensä erittäin heikko, signaali voidaan vahvistaa.Tämä mahdollistaa tutkan havaita esineitä alueilla, joilla muut päästöt, kuten ääni tai näkyvä valo, olisivat liian heikkoja havaitsemiseksi.

Nykyaikaiset tutkajärjestelmät ovat erittäin hienostuneita ja voivat tuottaa yksityiskohtaisia tietoja sekä paikallaan että liikkuvista esineistä.

Tutka onKäytetään monissa yhteyksissä, mukaan lukien sademäärän meteorologinen havaitseminen, valtameren pinta -aaltojen mittaaminen, lennonjohto, poliisin ylinopeuden havaitseminen ja armeija.